Meillä on vaihtoehtoja

Mitä pahaa Euroopan vakausmekanismissa (EVM; eng. European Stability Mechanism (ESM)) oikeastaan on? Jos tämä asia on jäänyt sinulle epäselväksi, lue Antti Ronkaisen artikkeli "Kansojen varallisuuden ryöstöretki: Näin toimii Euroopanpysyvä vakausmekanismi".

Jyrki Katainen (Suomen pääministeri 22.6.2011 alkaen) ja Jutta Urpilainen (Suomen valtiovarainministeri 22.6.2011 alkaen) saarnaavat, että ”meillä ei ole vaihtoehtoja”, eivätkä opposition suulla puhuvat Perussuomalaisetkaan (r.p.) osaa kaikesta kritiikistään huolimatta kertoa minkäänlaisia vaihtoehtoja harjoitetulle politiikalle. Hallituksen puheista ja opposition vaihtoehdottomuudesta huolimatta Euroopan mailla on taloustieteellisesti perusteltu vaihtoehto, jota hallitukset eivät näytä edes harkinneen.

Ratkaisu Euroopan velkakriisiin ei edellytä mitään vakausmekanismeja eikä tukipaketteja. Velkaongelman ydin on siinä, että valtiot joutuvat lainaamaan yksityiseltä pankkisektorilta rahaa ja maksamaan lainan niille korkoineen. Rahan luominen on jo pitkään ollut yksityisen pankkisektorin oikeus. Tukipaketit eivät mene kriisimaiden tukemiseen. Ne menevät näille maille lainoja myöntäneiden pankkien pelastamiseen. Lex Monetae -periaatteen mukaan kuitenkin jokaisella valtiolla on oikeus päättää omasta rahastaan.

Valtioiden ei tarvitsisi lainata rahaa yksityisiltä pankeilta. Sen sijaan valtiot voisivat perustaa omat julkiset keskuspankit, joille monopolisoitaisiin oikeus luoda uutta rahaa. Mikäli valtio ottaisi rahanluonnin omaksi tehtäväkseen, se voisi rahoittaa julkista talouttaan ilman lainarahaa. Näin valtionvelkaa ei syntyisi – ei syntyisi velkakriisiä, ei tarvittaisi tukipaketteja eikä EVM:n kaltaisia järjestelmiä. Valtiolla riittäisi näin aina tarpeeksi rahaa julkisten palveluiden ylläpitoon. Muun muassa Pohjois-Dakotassa on julkinen keskuspankki, mikä on säästänyt sen talousvaikeuksilta ainoana Yhdysvaltain osavaltioista.

”Siitähän seuraa hyperinflaatio!” huudetaan vastaan. Tämä rahan kvantiteettiteoria on uusklassisen taloustieteen perusoppeja, ja siihen uskovat niin Urpilainen kuin Katainenkin. Uuschartalistiset taloustieteilijät ovat kuitenkin eri mieltä. Esimerkiksi Zimbabwen hyperinflaatio ei johtunut rahan luomisesta, vaan aivan muista tekijöistä. Esimerkkinä tulisi pitää ennemminkin Kiinaa.

Jos haluat tietää asiasta syvemmin, tutustu seuraaviin artikkeleihin:

http://www.talousdemokratia.fi/sivut/inflaatio

http://rahajatalous.wordpress.com/2010/12/23/keskuspankkirahoitus-ja-inflaatio

http://rahanvalhe.puheenvuoro.uusisuomi.fi/51481-kiinan-rahan-salaisuus

Vaihtoehtoja meillä eurooppalaisilla on, vaikka Katainen ja Urpilainen eivät niistä mitään näytä ymmärtävänkään.

J. J. Rintala / Turun torikokous (Occupy Turku)

Vastauksia julkisuudessa olleisiin kysymyksiin ja muuta

Toistaiseksi paras tapa vaikuttaa ja saattaa asioita julkisen keskustelun piiriin aiheista, joista halutaan vaieta on juuri tämä tapa, jota olemme toteuttamassa. Se on suorin tapa, jolla ihan tavalliset kansalaiset voidaan sisällyttää keskusteluun ja jonka avulla hekin voivat pysyä perillä asioista.

On esitetty kysymys, eivätkö pultsaritkin voisi pistää jonnekkin teltan pystyyn ja julkisen kokouksen verukkeella majailla siellä. Mukaan tuli alussa muutama ns. pultsaria. Aluksi joidenkin huonoa käyttäytymistä annettiin jonkin verran anteeksi. Meillä on ollut velvollisuus katsoa, ettei torikokouksesta ole häiriötä. Parannusta ei tapahtunut, joten jouduimme kertomaan heille etteivät ole enää tervetulleita osallistumaan. Vastaus kysymykseen on siis periaatteessa kyllä, mutta omalla toiminnallaan saavat varmasti hyvin pian täyttymään kriteerit toiminnan lopettamiselle. Näitä ovat mm. ympäristöhaitta ja yleisen turvallisuuden vaarantaminen.

Ihmisillä on se tunne, että emme voi paeta järjestelmän ulkopuolelle. Se johtaa järjestelmän puolustelemiseen, oli se kuinka epäoikeudenmukainen, huono tai korruptoitunut. Mitä vähemmän ihmiset tuntevat voivansa hallita omaa elämäänsä, sitä enemmän he turvautuvat toimimattomankin järjestelmän rippeisiin kuin haaksirikkoiset.

Ihmiset on kasvatettu pienestä pitäen katsomaan kuuliasesti auktoriteetteja ylöspäin ja he itsekin ovat osallistuneet uskottelemaan itsellensä, että hallitsijat osaavat jotakin maagista. Politiikassa käytetään tarkoituksella kapulakieltä, joka ei ihan oikeasti joskus tarkoita yhtään mitään. Taas kansalainen tuntee itsensä pieneksi ja valtaa pitävän viisaaksi. Ei ole sattumaa, että suomalaisetkin on kesytetty rauhallisiksi kotieläimiksi.

Lukiessani näitä kommentteja olen kovin pettynyt kanssaihmisten valistuksen tasoon:  "menisivät hipit töihin", "majailevat irtolaiset", "autiosaarelle joutaisivat", "menisivät jonnekkin korpeen" jne. Hetken aikaa myönnän olevani helpottunut siitä, ettei näiden kommenttien esittäjillä ole mitään faktoihin ja järkeen perustuvaa väittämää, mikä millään tasolla kyseenalaistaisi asiaamme. Sitten huomaan taas, että on monia, jotka eivät vain yksinkertaisesti ymmärrä mistä on kysymys. Vika on koulutusjärjestemässä, joka ei edes pyri siihen, että kansalaiset oppisivat ajattelemaan objektiivisesti.

Silloin, kun jokin on erilaista ja vierasta oman maailmankatsomuksen näkökulmasta tietämätön ihminen reagoi hyökäten. Asiaa, jota ei ymmärretä pidetään uhkana omalle maailmanjärjestykselle. Tällaisia ihmisiä, jotka eivät osallistu julkiseen elämään, kuten demokraattiseen kaupungin hallitsemiseen on jokaisessa yhteiskuntaluokassa. Näille ihmisille sanon: nyt menette vähän itseenne ja mietitte hetken, ennen kuin sanotte mitä sylki suuhun tuo. Se, ettei tykkää jonkun mielipiteestä, aatteesta, ihonväristä, asemasta yhteiskunnassa, kansalaisuudesta, työllistymisasteesta jne, ei todellakaan ole peruste kommentoinnille. Se on ainoastaan osoitus omasta ymmärtämättömyydestä. Minusta on järkyttävää, että  vielä on ihmisiä, joita kauhistuttaa enemmän katsoa kuva homoseksuaaleista suutelemassa, kuin katsoa nälkään kuollen etiopialaisen lapsen kuvaa. Minusta on myös järkyttävää, että julkisessa keskustelussa kehdataan ääneen julistaa perättömiä asioita tosina ilman lähdekritiikin häiventäkään ja niinkin ala-arvoiseen sävyyn.

Minua hirvittää lisäksi se, että ihmisillä on se harhakäsitys, ettei millekkään voi mitään. Tämän vuoksi yhteiskunnalle haitallisia lakeja voidaan laatia. Tämän vuoksi kuvitellaan, ettei yhteiskuntaa voida muuttaa ilman, että oltaisiin kaaoksessa tai anarkiassa. Tämän vuoksi kuvitellaan, että valtion tekemä konkurssi tarkoittaa käytännössä kuolemaa.

Me olemme kehittämässä huomista. Tarpeeksi hyvät ideat eivät kuole koskaan. Huonojakin ideoita kovalla markkinoinnilla saadaan kannatettua hetken aikaa. Lopulta kuitenkin parhaat ratkaisut voittavat. Siksi olemme epämiellyttävästi sijoittuneet sinne ihmisten keskuuteen keskustelemaan ihmisten kanssa.

Jännä viikonloppu

Palasin torstai-iltana kymmenpäiväiseltä reissultani Kokkolasta Turkuun. Kun sitten menin katsomaan facebookista Torikokouksen tapahtumia, sain lukea, että poliisi oli käynyt ilmoittamassa kaupungin tehneen virka-apupyynnön ja sen seurauksena leiri olisi oltava purettuna perjantaihin klo 12 mennessä.

Tietysti kyseisessä sosiaalisessa mediassa seurassa viestiketju siitä lähdemmekö suosiolla Varvintorille tai Puutorille joita oli jatkopaikoiksi tarjottu. Vastoin aiempia sopimuksia kaupunki ei ollut myöskään neuvotellut yhteyshenkilömme kanssa asiasta, vaan ilmoitti yksipuolisesti asiasta edellisenä vuorokautena. Yhteyshenkilömme yritti neuvotella nuo päivät läpeensä, ja häntä pompoteltiin virkamieheltä toiselle. Aktiivimme kävivät perustuslakia läpi, ja yritimme löytää perustetta, jolla meidät voitaisiin poistaa. (ks. Sebastianin lisäämä http://torikokous.blogspot.com/2011/12/laillisuudesta.html) En käsittänyt tapahtunutta.

Pääsin yöllä teltalle katselemaan, mikä oli tilanne. Laitoin ykköset ylle ollakseni edustava mahdollisen häädön aikana tulevissa mediakuvissa, ehkä jopa mahdollisessa pidätystilanteessa. Teltalla oli kaksi aktiivia. Olimme epätietoisuuden vallassa, mitä huominen toisi tullessaan. Pitkään jatkuvana epätietoisuuden tila on muuten uuvuttava. Yön aikana telttaan tuli muutama torikokoustaja lisää. Nukuimme.

Aamulla minut herätettiin viimeiseen kipinävuoroon. Sen aikana telttaan rymisi poliisipari. Toinen, kassakaapin kokoinen mies, jonka rinnassa oli titteli kenttäjohtaja tai -päällikkö, mikä se nimitys mahtoikaan olla. Hän ilmoitti tulleensa haistelemaan tilannetta, aikoisimmeko lähteä. Herättelin toisetkin. Kerroimme, että neuvotteluja käydään vielä. Häneltäkin kysyimme perusteita, mitkä tässä tilanteessa voisivat olla sellaiset, jotka rajoittavat perustuslaillista oikeuttamme kokoontua julkisella paikalla. Hän kertoi valituksista, joita on tullut mm. savusta. Joku meistä kysyi, onko sitä näytetty toteen. Hän vastasi, että kaikkihan tietävät, että koivusta savua tulee ja on selvää että se imeytyy alipaineistuttuihin kämppiin. Myös kuulemma kiistatta teltta ei sovi kulttuurihistoriallisesti merkittävään maisemaan. Ja tämä ei kuulemma ole mielipidekysymys tai kiistettävissä. Hän lupasi, että jos emme itse lähde, niin varmasti jollain viiveellä tulee poliisi varmistamaan poistumisemme. Ehdotti, ettemme virkavallalle ainakaan pullikoisi ja kävisi makaamaan. Lupasi sakkoa jos joutuisivat kantamaan meitä pois. "Poliisin hiki maksaa" hän tokaisi.

Kysäisin häneltä, olisiko kyseessä rikesakko vai päiväsakko. Hän lupasi päiväsakon olevan kyseessä niskoittelusta. Kysyin, pääsisikö päiväsakkoja istumaan. Hänestä muotoilu oli mielenkiintoinen; pääsisikö istumaan. Kertoi, että tuomioistuimen määräämiä sakkoja on mahdollista istua. Hetken päästä jankattuamme teltan purun perusteista ja oikeuksistamme hän totesi, ettei ilmeisesti tullut tällä reissulla juuri viisaammaksi ja teki lähtöä. Totesin hänelle, että teemme niinkuin omatuntomme sanoo. Meillä ei ollut vielä tietoa, mitä se pitäisi sisällään.

Poliisi partioi alueella päivän aikaan pariin otteeseen. Yhden maijan voimin aivan kahdentoista pintaan, tuo maija saattoi olla aivan muussakin tehtävässä, kun jätti meidät rauhaan. Kahden maijan voimin tiedusteluretki tapahtui muistaakseni noin kahden aikoihin. Silloin he yrittivät tivata paikalle saapuneelta neuvottelijaltamme ja eräältä toiselta, aiommeko lähteä. Kuulin heidän saavan viimeisiksi vastauksikseen, ettemme lähde ennen kuin saamme lailliset perusteet ja toiselta kieltäytymisen vastata kysymykseen kyllä tai ei muodossa. Maijat lähtivät. Sain lukea sen päivän Turun Sanomissa olleen jutun, jossa komisario Bengt Lagerroos totesi: "mielenosoitus on kuitenkin laillinen, eikä sitä olla keskeyttämässä"Osa teltalla olijoista uskoi jo, että ainakin tämän päivän saisimme olla rauhassa. Jossakin välissä eräs meistä oli myös keksinyt, että voisimme soittaa poliisille ja pyytää apua heiltä, jotta he turvaisivat laillisen kokouksemme jatkumisen ja puolustaisivat oikeuksiemme toteuttamista. Tästä syystä kävi yksi maija, jonka ikkunasta todettiin, että jos olet yksityishenkilö, virka-apupyyntö pitää käydä asemalla tekemässä kirjallisena.

Emme saaneet olla sitä päivää rauhassa. Neljän aikoihin saapuivat ensin kaupungin työntekijät kuorma-autoineen ja murahtelivat, että "Pois. Teltta lähtee nyt." Sitten odottelimme poliisia, sekä mediaa jonka edustajille soitettiin oitis. Poliiseja tuli neljällä maijalla. Mediaa tuli myös. Ne meistä, joilla oli kameroita, kaivoivat ne esiin. Itse sain eräältä toiselta kameran käteeni, kun hänelle tuli puhelua, johon hän irtosi. Hyvä niin, sillä puhelusta irrottuaan hänellä oli kameran toisella puolen epäilemättä enemmän suusta irtoavaa tekstiä kuin minulla olisi ollut. Kuvasin alkuun kaupungin miehen, poliisin ja aktiivin verbaalisen väännön oikeuksista ja perusteista niiden rajoittamiseen. Kaupungin mies tuumi, että hän tietää vain sen, että tieliikelaitos (vai mikä se oli) on antanut määräyksen käydä lastaamassa teltta. Poliisi mutisi jotain kertoneensa järjestyshäiriö perusteista, mutta käytti myös toteamusta siitä, että hänellä on määräykset. Kuvailin pokkarikameralla vartin pätkän satunnaisia tapahtumia. Kaupungin miehet lastasivat teltan kamoineen autojensa lavoille ja lähtivät kuskaamaan niitä Varvintorille. Poliisi vartioi, että he saavat tehdä työnsä rauhassa. Eräs aktiivimme pyysi saada nähdä poliisin virkamerkkiä. Poliisi vastasi ivailemalle, että syntymätodistusko myös pitäisi näyttää. Kirjallista päätöstä leirin siirtämisestä syrjään, eikä päätöstä tehneiden nimiä tai allekirjoituksia irronnut yhtään kiivaista vaatimuksista huolimatta. Kiinniottoja ei tapahtunut.

Leiri siis lähti käymään Varvintorilla. Seuraavana päivänä sain viestiä, että siellä oli kulttuuripääkaupunkivuoden viimeisiä tapahtumia, ja järjestäjät halusivat teltan sieltä pois. Joku taho kaikki kamat on eilen raijannut takaisin Vähätorille. Pj-Telttaa ei pystytetty tulevaisuuden kohtalon ollessa hämärän peitossa. Poliisi oli antanut "luvan" olla Vähätorilla ainakin sunnuntai-aamuun asti. Eräät saivat kamojen viereen lainatun soputeltan, jossa nukkuivat. Tänään on kuulemani mukaan yritetty kokoustaa klo 13 siten, että sekä kaupungin, että poliisin edustajat olisivat paikalla, jotta pääsisimme sopimaan jatkosta. Kumpiakaan ei ollut kuulunut kokoukseen. Sain lukea, että pysäytetyn poliisin kanta on tänään ollut se, että meidän tulisi olla kerännyt kamamme Vähätorilta klo 24 mennessä. Tänä yönä on tarkoitus vahtia kamoja autosta käsin, ilman telttaa. Ja huomenaamulla yrittää päästä jälleen yhteisymmärrykseen jatkosta. Kamoja emme roudaa klo 24 mennessä siis mihinkään. Joogasin äsken ja lähden pian Varvintorille katselemaan yötä. Saa nähdä tuleeko poliisi tevehtimään meitä antamaansa määräaikaan tai hieman sen jälkeen. Pitäisikö laittautua jälleen, ollakseen edustava jos nyt tilanne sattuu eskaloitumaan siihen, että poliisi ottaisi kiinni. Toivottavasti silloin on ainakin joku kamera jossain kuvaamassa. Otan itsekin yhden pokkarin mukaan, mutta siinä on nykyään hyvin heikosti kestävä akku.

Oikea elämä

Edellinen artikkeli käsitteli sitä, mitä odotin torstaina päivän aikana tapahtuvan. Todellisuus yleensä tarjoaa paljon mutkia ja vaihtelua, joten ajattelin siksi kontrastiksi kertoa, mitä oikeasti tapahtui. 

Heräsin vähän aikaa sitten. Osa teltassa yöpyneistä näytti olleen mennyt jo. Toivotin hyvää työpäivää yhdelle torikokoustajalle. Pidän montaa heistä nyt ystävänäni. Kiiruhdan itse kohta yliopistolle kuuntelemaan luentoa vaikken vielä opiskelekkaan siellä, aihe on mielenkiintoinen.

Luento oli osa psykologian opintojen syventäviä kursseja ja käsitteli tietoisuutta. Tuntui pintaraapaisulta ollakseen luentosarjan toisiksi viimeinen luento. Luennon jälkeen teltalta saatiin viestiä, että konsensuslausumasta tarvisi lisää kopioita. Käytyämme kopioimasa niitä yliopiston kirjastossa, kiersimme jakamassa niitä muutamalle laitokselle. Päätimme käydä syömässä. Kylläisenä oli mukavampi keskittyä töiden tekemiseen. Sain puhelun, jonka yhteenveto oli ettei minun tarvitsisi käydä korjaamassa ilmastointilaitetta.

Tovin työskenneltyämme lähdimme matkalle kohti Helsinkiä. Lupaava start-up firma haki ydintiimiinsä kovia osaajia, hyvinkouluttautuneita hakijoita oli jo hylätty. Haastattelu meni mukavasti, itseoppineena ja intohimoisena tunnen työni. Lauantaina heräsin teltasta puhelimen soittoon, olimme työtoverini kanssa nyt osa tätä uutta yritystä. Sanovat, että sisältäpäin oravanpyörä näyttää tikkailta. Katsotaan nyt. Vaikka kiireisesti ihmeitä yritänkin tehdä töissä ja huomattavat bonukset odottavat, aion siltikin antaa lopun ajastani Turun Torikokoukselle. Niin ja iltalukiolle.

Hippejä

Turun torikokouksessa on mukana monenlaisia ihmisiä ja monenlaisia taustoja. Teltalla käy työssäkäyviä, opiskelijoita, työtä hakevia, työttömiä, koululaisia ja kodittomiakin. Kokoustamiseen osallistuvat ovat varmasti äänestäneet jokaista olemassa olevaan puoluetta, kukin omaansa. Torikokouksessa he ovat kuitenkin puolueisiin sitoutumattomia yksilöitä. Kolmen viikon virstapylvään saavuttavassa Turun torikokouksessa vuorovaikutus on tuonut esiin niin positiivisia kuin negatiivisiakin piirteitä ihmisistä. Yksityisiä, liikkeen ulkopuolisia kiistoja on tuotu esimerkiksi Torikokouksen Facebook-ryhmässä esille ja on ollut pelkoja, että ryhmäsivusta tulee vihaisten kommenttien täyttämä paikka sen sijaan, että sitä voisi käyttää pysyäkseen perillä oleellisista asioista. Ollaan jouduttu myös sen problematiikan eteen, että vaikka ryhmän pitäisi olla julkinen ja avoin kaikille voi toisinaan olla tarvetta moderoinnille, joka herkästi saatetaan tulkita vaikkapa sensuuriksi.

Myös kokouksissa tarve saada oma ajatus kuuluviin ja siinä vielä omasta persoonallisuudesta kumpuava pelko jyrätyksi tulemisesta johtaa usein pitkien puheenvuorojen pitämiseen ja ehdotuksiin, joiden välittömiäkään vaikutuksia ei ehkä tunneta. Kantojen huolellinen perusteleminen konsensukseen pyrkivässä keskustelussa on olennaisen tärkeätä. Vain siltoja rakentamalla ja oppimalla ymmärtämään toistemme näkökantoja voimme todella päästä yhteisymmärrykseen tai ainakin tyydyttävään erimielisyyteen. Kun vielä tunnemme itsemmekin, mahdollisuudet ovat rajattomat.

Monille Torikokous on ollut paikka oppia ja toivon mukaan se voi olla sitä vastaisuudessa yhä suuremmissa määrin. Itse olen oppinut nöyryyttä ja harkintaa. Olen kohdannut viisaita, tarvittaessa kärsivällisiä ihmisiä. Olen oppinut kuuntelemaan paremmin ja uskon, että muutkin ovat oppineet tällaisia positiivisia vuorovaikutuksen taitoja. Vaikkei sitä välttämättä tietämätön ohikulkija välttämättä arvaisikaan, osallistutaan Turun torilla sijaitsevassa ruotsalaisvalmisteisessa puolijoukkoeteltassa suunnitelmien tekoon, millä on merkittävää vaikutusta oman maamme ja myös muun maailman tulevaisuuteen.

Alussa Torikokous koki vain ulkoapäin tulevia uhkia, ja se osaltaan myötävaikutti tiiviin ydinjoukon muodostumiseen vastustaessa yhdessä maailman vääryyttä ja kaupungin virkamiehien yms. yrityksiä saada kokous hajaantumaan perustuslaillisesta oikeudesta huolimatta. Kun oikeuteen torilla olemisesta ei enää ollut lakiasioiden tutkimisen jälkeen epäselvyyksiä, ottivat sisäiset jännitteet näyttämön haltuunsa. Uskon itse, että nämä ovat asioita, joista olemme pääsemässä parasta aikaa ylitse vain vahvempina. Koettelemusten kautta voimme kokeilla omia voimavarojamme ja huomata ne riittäviksi. Suomalaiset itsekin unohtavat joskus kuinka paljon sisua heillä on. Epäonnistumiset ovat helppo tapa oppia tekemään asiat oikein. Jälkikäteen voi tunnistaa virheet ja tehdä seuraavalla kerralla asian paremmin. Myös Helsingissä ja Tukholmassa vierailleet kokoustajat ovat tuoneet arvokasta kokemusta ja menettelytapoja opittavaksi ja sovellettavaksi. Nyt huomio on parantuneen organisointikyvyn ja tiedotustaidon ansiosta taas palannut itse asiaan, miksi olemme torilla. Olemme keksineet lisää konkreettisia asioita, joihin voimme paneutua. Näin voimme taas uudelleen vahvistaa siteitämme ja löytää todellista liikevoimaa.

Tänään kokousessa vapaasti lainattuna(semanttinen merkitys säilytetty) kuultua:
In the states being a hippie is a fashion statement, but you guy's actually care about these things.
Vaikken usko sanan hippi kuvaavan valtaosaa meistä, tunnistan kuitenkin itsessäni ja muissa uusissa ystävissäni tuon aidon välittämisen ja voimakkaan tahdon järjestää asiat tässä maailmassa paremmin.

”Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä.” - Mahatma Gandhi

Ensimmäisen viikon tuntemuksistani

Johdanto

Torikokous jatkuu nyt kolmatta viikkoa. Julkaisen nyt tunnelmiani ensimmäiseltä viikolta. Ennen torikokouksen alkamista eräässä kaveriporukassani kuulin, että kyseinen tapahtuma on suunniteltu Turun torille ja muuallekin Suomeen. Olin kiinnostunut, mutta suoraan sanoen näköjään turhan kyyninen tapahtuman menestystä kohtaan. Tuona lauantaina olin ilman muuta menossa torille uteliaana ihmisenä, mutta mielessäni välkkyi aatos noin seitsemästä ihmisestä, jotka hetken aikaa hyppelevät lämpimikseen torin kulmalla ja sitten muutaman päänpyörityksen jälkeen lähtevät pois. Olin todella positiivisesti yllättynyt, kun tuona ajankohtana sittenkin avoimella puhujakorokkeella riitti kolmeksi tunniksi puhujia. Vielä yllättyneempi olin, kun sunnuntaina saavuin paikalle, ja sain todeta, että puolijoukkueteltassa majoittunutta ydinryhmää oli yhä paikalla. Järjestäjille on yhä, lähestyvän talven kylmyydestä huolimatta, nostettava hattua ja paljastettava pää viimalle.



Seuraavan yön olin itsekin tuossa puolijoukkueteltassa. Alla olevan kirjoituksen kirjoitin kyseisellä viikolla.


Ekan viikon tunnelmista

Kun antiikin Ateenassa kokoonnuttiin torille keskustelemaan siitä, mitä yhteisille asioille voitaisiin tehdä, se oli itsestäänselvä osa siellä harjoitettua demokratiaa. Kun Turussa vuonna 2011 pienehkö joukko yrittää elvyttää samankaltaista toimintaa, se nimetään joissakin tiedotusvälineissä heti mielenosoitukseksi. Virallisen lakiterminkin mukaanhan kyseessä on yleinen kokous.

Oikeus mielipiteensä ilmaisemiseen tietysti sinänsä kuuluu perusoikeuksiimme suomalaisessakin demokratiassa, ainakin toistaiseksi. Näillä "mielenosoitus" -nimityksillä kuitenkin marginalisoidaan tätä toimintaa, ja luodaan helposti mielikuva turhautuneiden vihaisesta huutelusta, jonka ei mielletä missään nimessä kuuluvan olennaisena osana harjoittamaamme demokratiaan. Meillehän demokratia tuppaa olemaan sitä, että äänestämme kerran neljässä vuodessa eduskuntavaaleissa, kahdesti kuudessa vuodessa presidentinvaaleissa ja kunnallisvaaleissa jos satumme muistamaan emmekä ole äänestyspäivänä krapulassa. Kaikki muu toiminta on ennemmin vaara demokratiallemme, vaikka demokratia tarkoittaa kansanvaltaa. Turun torilla ainakin minun mielestäni tärkein esiin noussut kysymys olikin: "mitä minä voisin tehdä?". Näin ollen lauantaina kun torilla seisoin, en mieltänyt toimintaani mielen osoittamiseksi, vaan osallistumiseksi torikokoukseen, tai torilla tavataan tempaukseen.

Kannatan kyllä myös mielenosoituksia, sellaisissa tapauksissa kun vastustetaan tai puolustetaan jotakin yhtä riittävän konkreettista ja selkeää asiaa. Torikokouksessa ei aivan näin ollut, vaan mikrofoni oli avoinna kaikille kehitettäville asioille maan ja taivaan välillä ja kaikille ihmisille, jotka niistä halusivat tulla puhumaan. Globaalien esikuviensa tapaan myös suomalainen "Torilla tavataan" -tempaus on epämämääräisesti nimetty, ja se vaikuttaa mielipiteisiin ko. toiminnasta kansan keskuudessa. Tapahtumalle jos antaa nimen "mielenosoitus oikean demokratian puolesta", sen vielä jotenkuten pystyn hyväksymään positiivisen lähestymistapansa vuoksi. Mutta jos tapahtumaa ryhdytään nimittämään "mielenosoitukseksi rahaeliitin valtaa vastaan" tai vielä paremmin "mielenosoitukseksi kapitalismia vastaan", se kuulostaa minustakin siltä, että joukko laiskanpulskeita vihaisia nuoria haluaa mölistä ulos pahaa oloaan ja kiukutella lattialla kierien kunnes joku epämääräinen taho suo heille paremmat oltavat.

Tästä ei kuitenkaan ollut kyse, eikä torilla aktiivisena oleva joukko halua vain itselleen helppoa elämää. Valtamedian nykyisen kaltaisella muutaman rivin uutisoinnilla tapahtuma saa helposti reaktioita: "mitä he vastustavat, menisivät töihin!" Teltassa yhden yön viettäneenä todistin kuitenkin, että osa lähti aamulla teltasta töihin ja osa opiskelemaan. On jokseenkin kummallista olettaa, että jos ihminen vaivautuu pykäämään yöpaikkansa katukivetyksen päälle, hän olisi erityisen laiska. Kuitenkin, jos itse olisin ollut vailla parempaa tietoa ja minua olisi kutsuttu mielenosoitukseen kapitalismia vastaan, en olisi mennyt.

Tommi Koskinen
Kokoontumisvapautensa käyttäjä