Heräsin vähän aikaa sitten. Osa teltassa yöpyneistä näytti olleen mennyt jo. Toivotin hyvää työpäivää yhdelle torikokoustajalle. Pidän montaa heistä nyt ystävänäni. Kiiruhdan itse kohta yliopistolle kuuntelemaan luentoa vaikken vielä opiskelekkaan siellä, aihe on mielenkiintoinen.
Luento oli osa psykologian opintojen syventäviä kursseja ja käsitteli tietoisuutta. Tuntui pintaraapaisulta ollakseen luentosarjan toisiksi viimeinen luento. Luennon jälkeen teltalta saatiin viestiä, että konsensuslausumasta tarvisi lisää kopioita. Käytyämme kopioimasa niitä yliopiston kirjastossa, kiersimme jakamassa niitä muutamalle laitokselle. Päätimme käydä syömässä. Kylläisenä oli mukavampi keskittyä töiden tekemiseen. Sain puhelun, jonka yhteenveto oli ettei minun tarvitsisi käydä korjaamassa ilmastointilaitetta.
Tovin työskenneltyämme lähdimme matkalle kohti Helsinkiä. Lupaava start-up firma haki ydintiimiinsä kovia osaajia, hyvinkouluttautuneita hakijoita oli jo hylätty. Haastattelu meni mukavasti, itseoppineena ja intohimoisena tunnen työni. Lauantaina heräsin teltasta puhelimen soittoon, olimme työtoverini kanssa nyt osa tätä uutta yritystä. Sanovat, että sisältäpäin oravanpyörä näyttää tikkailta. Katsotaan nyt. Vaikka kiireisesti ihmeitä yritänkin tehdä töissä ja huomattavat bonukset odottavat, aion siltikin antaa lopun ajastani Turun Torikokoukselle. Niin ja iltalukiolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti