Ensimmäisen viikon tuntemuksistani

Johdanto

Torikokous jatkuu nyt kolmatta viikkoa. Julkaisen nyt tunnelmiani ensimmäiseltä viikolta. Ennen torikokouksen alkamista eräässä kaveriporukassani kuulin, että kyseinen tapahtuma on suunniteltu Turun torille ja muuallekin Suomeen. Olin kiinnostunut, mutta suoraan sanoen näköjään turhan kyyninen tapahtuman menestystä kohtaan. Tuona lauantaina olin ilman muuta menossa torille uteliaana ihmisenä, mutta mielessäni välkkyi aatos noin seitsemästä ihmisestä, jotka hetken aikaa hyppelevät lämpimikseen torin kulmalla ja sitten muutaman päänpyörityksen jälkeen lähtevät pois. Olin todella positiivisesti yllättynyt, kun tuona ajankohtana sittenkin avoimella puhujakorokkeella riitti kolmeksi tunniksi puhujia. Vielä yllättyneempi olin, kun sunnuntaina saavuin paikalle, ja sain todeta, että puolijoukkueteltassa majoittunutta ydinryhmää oli yhä paikalla. Järjestäjille on yhä, lähestyvän talven kylmyydestä huolimatta, nostettava hattua ja paljastettava pää viimalle.



Seuraavan yön olin itsekin tuossa puolijoukkueteltassa. Alla olevan kirjoituksen kirjoitin kyseisellä viikolla.


Ekan viikon tunnelmista

Kun antiikin Ateenassa kokoonnuttiin torille keskustelemaan siitä, mitä yhteisille asioille voitaisiin tehdä, se oli itsestäänselvä osa siellä harjoitettua demokratiaa. Kun Turussa vuonna 2011 pienehkö joukko yrittää elvyttää samankaltaista toimintaa, se nimetään joissakin tiedotusvälineissä heti mielenosoitukseksi. Virallisen lakiterminkin mukaanhan kyseessä on yleinen kokous.

Oikeus mielipiteensä ilmaisemiseen tietysti sinänsä kuuluu perusoikeuksiimme suomalaisessakin demokratiassa, ainakin toistaiseksi. Näillä "mielenosoitus" -nimityksillä kuitenkin marginalisoidaan tätä toimintaa, ja luodaan helposti mielikuva turhautuneiden vihaisesta huutelusta, jonka ei mielletä missään nimessä kuuluvan olennaisena osana harjoittamaamme demokratiaan. Meillehän demokratia tuppaa olemaan sitä, että äänestämme kerran neljässä vuodessa eduskuntavaaleissa, kahdesti kuudessa vuodessa presidentinvaaleissa ja kunnallisvaaleissa jos satumme muistamaan emmekä ole äänestyspäivänä krapulassa. Kaikki muu toiminta on ennemmin vaara demokratiallemme, vaikka demokratia tarkoittaa kansanvaltaa. Turun torilla ainakin minun mielestäni tärkein esiin noussut kysymys olikin: "mitä minä voisin tehdä?". Näin ollen lauantaina kun torilla seisoin, en mieltänyt toimintaani mielen osoittamiseksi, vaan osallistumiseksi torikokoukseen, tai torilla tavataan tempaukseen.

Kannatan kyllä myös mielenosoituksia, sellaisissa tapauksissa kun vastustetaan tai puolustetaan jotakin yhtä riittävän konkreettista ja selkeää asiaa. Torikokouksessa ei aivan näin ollut, vaan mikrofoni oli avoinna kaikille kehitettäville asioille maan ja taivaan välillä ja kaikille ihmisille, jotka niistä halusivat tulla puhumaan. Globaalien esikuviensa tapaan myös suomalainen "Torilla tavataan" -tempaus on epämämääräisesti nimetty, ja se vaikuttaa mielipiteisiin ko. toiminnasta kansan keskuudessa. Tapahtumalle jos antaa nimen "mielenosoitus oikean demokratian puolesta", sen vielä jotenkuten pystyn hyväksymään positiivisen lähestymistapansa vuoksi. Mutta jos tapahtumaa ryhdytään nimittämään "mielenosoitukseksi rahaeliitin valtaa vastaan" tai vielä paremmin "mielenosoitukseksi kapitalismia vastaan", se kuulostaa minustakin siltä, että joukko laiskanpulskeita vihaisia nuoria haluaa mölistä ulos pahaa oloaan ja kiukutella lattialla kierien kunnes joku epämääräinen taho suo heille paremmat oltavat.

Tästä ei kuitenkaan ollut kyse, eikä torilla aktiivisena oleva joukko halua vain itselleen helppoa elämää. Valtamedian nykyisen kaltaisella muutaman rivin uutisoinnilla tapahtuma saa helposti reaktioita: "mitä he vastustavat, menisivät töihin!" Teltassa yhden yön viettäneenä todistin kuitenkin, että osa lähti aamulla teltasta töihin ja osa opiskelemaan. On jokseenkin kummallista olettaa, että jos ihminen vaivautuu pykäämään yöpaikkansa katukivetyksen päälle, hän olisi erityisen laiska. Kuitenkin, jos itse olisin ollut vailla parempaa tietoa ja minua olisi kutsuttu mielenosoitukseen kapitalismia vastaan, en olisi mennyt.

Tommi Koskinen
Kokoontumisvapautensa käyttäjä